Ensimmäinen kulttuuriohjauksen "tehtävä" oli retkemme maailmanperintökohde Verlaan http://www.verla.fi/
Opettajan sanoja mukaillen: "Yksi hyvä syy ryhtyä vapaa-ajanohjaajaksi, saa järjestää retkiä itseäänkin kiinnostaviin paikkoihin." Niin kovin totta. Ajan hengen aisti kävellessä tehtaan käytäviä pitkin, ja saatoin pienellä mielikuvituksilla nähdä kuinka ihmiset 6 päivänä viikossa työskentelivät koneidensa äärellä. Työ oli raskasta, mutta voin vain kuvitella kuinka hyvä työyhteisö tuolla on ollut, kun suuri osa työläisistä on asunut hyvin pienen säteen sisällä. Itsehän olisin tietysti ollut aina järjestämässä jos jonkinlaista yhteistä huvitusta (toukotanssit, kesäteatteri jne),sillä pitää muistaa: "raskas työ, raskaat huvit".
 |
| Kävimme myös pienemmällä porukalla kapuamassa Kokkokalliolle katsomaan Hiidenkirnua. Minä nuorempien perässä naama punaisena, keuhkot hoosiannaa huutaen, mutta selvisin kuitenkin. |
 |
| Aikamme tuijottelimme myös Verlankosken toisella puolella olevia kalliomaalauksia... Joudun tunnustamaan että vaikka kuinka kalliota tuijottelin, en maalauksia löytänyt. Täytyypi kaiketi käydä uusimassa silmälasit? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti