Kulttuuriohjaukseen tutustumisen viimeinen päivä

Elippäs aika rankka viikko on takana. Maanantaina oli se senioriohjaus, tiistaina taas lähdettiin Evolle vaeltamaan, paluu oli keskiviikkona. Ja kun tuo vaeltaminen ei ole lainkaan minun juttuni, niin se söi naista rotan lailla. Sekin on hassua että niin paljon kuin sitä metsikössä rämpimistä vihaankin, niin silti reissu oli (kiitos ihanan luokkani) aivan mahtava. Oli upeaa huomata kuinka kaikki auttoivat toisiaan, ja kuinka hyvin toiset otettiin huomioon. No ehkäpä kirjoitan tuosta retkestä joku kerta enemmän tänne, ihan omana osionaan, nyt en jaksa, sillä kuviakaan en saa siitä, kun kännykkäni jossa kuvia on sanoi juuri sopimuksen irti. Itse ottamani valokuvat tallentuvat automaattisesti Skydriveen, mutta kaikki retken valokuvat olivat muiden ottamia, ja Whatsappissa jaettuja, sillä oman kännykkäni akku oli niin huono, ettei kestänyt paljon mitään. No mutta olihan tuolla alkujaarittelulla taas pointtikin: Niin paljon kuin vaeltaminen olikin syvältä suolesta, niin paljon taas kulttuuriohjaus oli minun juttuni. Meidän piti valita yksi kuva joka kuvasi tuntemuksiani koko kurssista, valitsin seuraavan:

Eli yksi kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa: Kuin kala vedessä. Niin kotoisaksi tunsin oloni näillä tunneilla. Viimeisenä päivänä kävimme kuuntelemassa Lahden kaupungin orkesterin kenraaliharjoituksia, ja vaikka tuon tyypin klassinen musiikki ei minua sykähdyttänyt, istuin silti salissa huomattavan paljon mieluummin kuin rämmin metsikössä. Lopuksi piti valita kuva joka kuvasti mielipidettäni opettajasta, ja kirjoittaa terveiset / palaute. 

Olin hieman kuumeessa, joten en muista tarkalleen mitä opettajalle kirjoitin, toivottavasti jotakin edes suunnilleen järkevää. Kuva kertoo lämpimästä fiiliksestä joka minulle on tunneilta jäänyt, ja kuinka Johanna ohjaa meitä ryhmän ulkopuolelta seuraten, olemalla paikalla, mutta kuitenkin antaa ryhmän itse kehittyä. 

Sirkushuveja ja leipää (porkkanakakkuupas) senioreille

Kävimme ohjaamassa maanantaina 15.9. vuorostamme niitä senioreita Wanhassa Herrassa. Ryhmämme koostui veteraaneista, ja koska itse olin tutustunut jo senioreiden ohjaamiseen Monitoimikeskus Takataskussa, odotin tätäkin aivan innolla. Tietysti pientä jännitystä oli tässäkin havaittavissa, mutta ei suuressa määrin. Vaikka tehtävä pitikin tehdä ryhmänä, niin taisin ottaa aika paljon vetovastuuta tässä ohjaamisessa. Huomasin sen jo aiemmin, mutta kun mietin asiaa, ja asetin itseni luokkatovereideni asemaan, ajattelin että tällä kertaa annan itseni sen tehdä. Jos mietin itseäni 16 vuotiaana, olisi senioreiden ryhmän ohjaaminen tuntunut todella jännittävältä, enkä olisi itse siihen pystynyt. Täytyykin siis todella ihailla yhtä ryhmämme jäsentä, joka vetäisi jumppaosionsa todella hyvin, ja ilman minkäänlaista muistilappua. Todella hyvin meni.

Mitä me sitten teimme? Aiemmassa kirjoituksessani kerroin että ryhmältä oli tullut toive, että vetäisimme yhteislaulua ja tuolijumppaa. Mainitsin myöskin siinä että noilla toiveilla saa korkeintaan sulavasti 1/2 tunnin ohjelman vedettyä. Lisäksi tarjosimme aluksi kakkukahvit porukalle. Varasuunnitelmana oli "oululaiset murresanat", ja onneksi se oli matkassa, sillä aikaa meni palautteen antoineen tasan tunti.
1. Joimme aluksi kahvit ja hieman höpöttelimme niitä näitä.
2. Lauloimme yhteislaulut niin että olin tallentanut laulettavat kappaleet tietokoneelle, ja soitimme taustalla niitä, samalla kun lauloimme tulostamistamme papereista mukana. Emme laulaneet lauluja yhteen pötköön vaan otimme aluksi yhden, tunnin puolessa välissä yhden, ja lopuksi vielä yhden. Ehdimme laulaa Tapio Rautavaaran "Hummani hei", Esa Pakarisen "Lentävä Kalakukko" ja Juha Vainion "Käyn ahon laitaa" kappaleet.
3. Meillä oli jumppatuokio jonka ohjasimme niin että minä vedin alussa osion jossa heräsimme vasta aamulla sängystä, ja aloitimme päivän kasvojoogalla. Sitten nousimme ylös, keitimme puuroa, puimme, ja suuntasimme metsään. Toinen ryhmäläinen veti metsäosion. Ja lopuksi hartioiden taputtelut.
4. Meillä oli lähes puoli tuntia vielä aikaa noiden kahvitteluiden ja jumpan jälkeen, joten kaivoin esiin pussukan, josta jokainen sai nostaa yhden murresanan. Yhdessä sitten arvuuttelimme mitä sanatarkoitti, tai toiko se jollekin jotain muuta mieleen.
5. Lopuksi oli palautteen anto: Olin tulostanut laput joihin olin merkannut 1-3 arvosanat, 4:stä eri kategoriasta: Ohjaajien innostuneisuus, ammattimaisuus, ohjelman suunnittelu ja toteutus. Lisäksi olin laittnut kohdan muuta, johon sai laittaa esim. toiveita, jos joskus tulisimme uudestaan heitä ohjaamaan. Muuta kohtaan tuli pari "lisää" ja "tulkaa uudestaan" palautetta. Arvosanaksikin saimme 2,8 / 3 eli ei lainkaan pöllömmin.
Niin paljon oli kamaa kannettavana tuonne ohjaukseen että tää vanhus ei jaksanut enää kantaa kaikkea joten tyylillä mentiin taksin kyydillä...:)

Draamaprosessi Felmanniassa.... siis että mit?

Minua harmittaa todella paljon ettei tästä päivästä tullut otettua yhden ainuttakaan valokuvaa, sillä tämä oli tähän astisista koulupäivistä ehdottomasti mahtavin. Meillä oli Shakespeare tunnilla aiemmin yhden päivän osuus se että katsoimme elokuvan Romeo + Julia (1996) Sisällytimme tämän myös tähän päivään, niin että toimme elokuvassa olevat kaksi "jengiä" Capuletit ja Montaguet (Sharks and Jets 1961) mukaan tehtävään.

1) Päivä alkoi jakamalla luokka kahteen "jengiin", jotka alkoivat ensin varastamaan toisiltaan käsiin sidottuja jengitunnusmerkkejä eli valkoisia tai punaisia naruja, samaan aikaan koskemalla toista päähän ja huutamalla "Buujaa!" Tällöin vastapuolen jengiläinen joutui pesään, josta oma jengiläinen saattoi tulla pelastamaan käsiin koskemalla ja huutamalla "Hatatataa!"
Hetken pelattuamme näin vaihdettiin kosketus niin että piti saada toisen nilkat kiinni, ja huutaa tuo "buujaa". Pyörin lattialla, ja jalkani olivat välillä mitä oudoimmissa asennoissa, kun yritin välttää ettei kukaan saanut toista jalkaani kiinni, vaikka toisen oli saanutkin. Vaikka valokuvia päivästä ei jäänytkään, on polvissani komeat mustelmat muistona.

2) Tämän jälkeen meidän tuli keksiä ryhmällemme nimi, logo, mitä edustamme, minkälainen jengi olemme (organisaatio:johtajuus tms)  ja pieni esittely. Tässä kohtasimme aluksi pieniin ongelmiin: Kaikki eivät ajatelleet jengeistä täysin samoin. Omaan mieleeni kuulleessani sanan jengi nousee ensimmäisenä moottoripyöräjengi, Bloods and Crips tai sitten tuo aiemmin jo mainitsemani Sharks and Jets. Eli itse käsitän jengillä jollakin tasolla organisoitua ryhmää, jolla on selkeästi johtohamo. Ihmettelin kun väittelimme asiasta että mikä ihme tässä on kun osa kivankovaa väitti ettei jengeissä ole johtohahmoa. Sitten sen hokasin: Suomessa sanaa "jengi" on käytetty kautta sen syntyhistorian liian löyhästi. Monesti kun Suomessa puhutaan jengistä, "Jengit sotajalalla"tarkoitetaan itseasiassa nuorisoryhmää, ei jengiä. Esimerkiksi ruotsalainen The Enget Gäng, vaikka tästä käytettiin nimeä jengi, katsoivat Ruotsin viranomaiset ettei se itseasiassa ollut jengi, sillä heillä ei ollut selkeää hierarkiaa, vaan pääsääntöisesti rötöstelyistä vastasi yksi kaksi tyyppiä. He katsoivat kyseessä olevan laajalle levittäytyneen nuorisoryhmän, ei siis jengin.
No mutta tästä väittelystä selvisimme, kun päätimme jatkaa muiden asioiden miettimistä. Mielstäni ei kannata jauhaa jos toinen on tiukasti jotakin mieltä. Se ei edistä ryhmän asiaa, ja kun tästä asiasta jauhaminen lopetettiin, alkoikin loistoideoita ryhmältä tulemaan.
Jengimme oli "Sähterit" eli Sähläävät Hipsterit, jotka olimme löytäneet toisemme Anonyymeissä Sählääjissä, ja koimme yhteenkuuluvuuden tunnetta tätä kautta. Logomme pipo ja silmälasit. Yhteinen aktiviteettimme oli Triolla "henkailu". Paras kohta ryhmämme esittäytymisessä loistavan tanssimme lisäksi oli Nikon "avautuminen" kuinka vaikeaa on elää sähläämisen kanssa. "Se on niin rankkaa, kun Starbucksissa oot just ostanut uuden kahvin ja oot istumassa pöytään, niin jo taas on kahvit sylissä...joka kerta." :D

3) Dance battle: Eli meidän tuli tanssia kilpaa vastakkaisen jengin kanssa. Siinä sitä tyrät rytkyen jorattiin. Tässäkin oli hieman erimielisyyttä siitä miten battlet koostuvat. Itse olen tottunut että tullaan porukalla esiin, vedetään hetki synkassa ja sitten on henkilökohtaisten / pienempien osien veto. Isona osana tietysti battleissa on (hyvän urheiluhengen vastaisesti) toisen "jengin" dissaus.

4) Viimeisenä oli roolien vaihto, ja jokaisen tuli valita itselleen ammatti, tai jokin hahmo joka olisi kaupungin kokouksessa, jossa mietitään mitä meidän tulisi tehdä kaupungissa riehuville jengeille. Tästähän se riemu syntyi... Olen koko ajan sanonut kuinka mahtava meidän luokka on, mutta tuon tehtävän aikana se tunne vielä vahvistui. En voinut kuin nauraa kippurassa (sain siis hepulikohtauksen) kun luokkamme jäsenet esittelivät itsensä. Päällimmäisenä mieleeni jäivät Usko Rauhanen, kirkon nuorisotyön edustaja, (poika nimeltä) Hellevi, Alibaba, "putkaan vaan" poliisi, Juuso eläkeläinen sekä "mereen" nuoriso-ohjaaja. Esille tulleita ideoita nuorison kaduilta rötöstelemästä pois saamiseksi olivat seuraavat: "Putkaan vaan", "käpylehmä festarit", "rahat säästöön" ja "putkan kautta mereen". :D

Matkalla draamaprosessiin jäin ihastelemaan näiden kukkien täydellisiä värejä

                                             



Aivan Mahtava Päivä!!!!!!

Harrastememessuilla...totaa kuuluuks tää tänne?

No totta kai tämä kuuluu, vaikka kyseessä olikin eri oppiaineen tunnit, ja kyseessä oli harrastemessut, jossa suurin osa harrasteista oli urheilupainotteisia, ja kenties enemmänkin liikunnanohjaukseen littyvää. Kyllä messuilta löytyi kulttuuriohjaukseenkin liittyviä asioita, ja sain ainakin itse ideoita mitä käyttää ohjauksen työvälineenä. Koko messuilta uupui mielestäni esimerkiksi musiikkiin liittyvien harrastusten edustajat.

Vanha tynnyripötsi

Meitä rohkaistiin kokeilemaan mahdollisimman montaa aktiviteettia, niinkuin ainakaan meidän ryhmä olisi mitään rohkaisua tarvinnut, sillä kiersimme ja kokeilimme kaikkea, mikä ei ollut meidän tai muiden terveydelle haitallista. Ja muutenkin luokkamme on kyllä todella innolla aina mukana. Saimmehan toki tehtäviäkin, ettei koko päivä menisi pelkkään "messuhengailuun", ja kun aikaakin oli kuitenkin 5 tuntia. Saimme tehtäväksi haastatella ainakin 3 eri pisteen ohjaajaa, ja kysellä liudan kyysmyksiä heiltä.


Suosikkipisteeni oli Nuorisoteatterin piste, sillä heillä oli ihastuttavia rooliasuja, peruukkeja, hattuja jne. ja niitä sai kokeilla.
Tämä vaatefriikki, näytelmienrakastaja kun päästetään valloilleen, niin tuossa

Nuorisoteatterin pisteessä.

<----- lopputulos. Olisin voinut viettää koko päivän tässä pisteessä, mutta kaipa sitä on ajateltava muitakin (: Tässä pisteessä oli myöskin aivan parhaat ohjaajat. Kaikkien valitsemiemme pisteiden tyypit olivat todella mukavia, mutta tässä aivan über-mahtavia. Esimerkkinä yksi vastaus: Mikä sai sinut alkuaan kiinnostumaan tästä alasta? Vastaus pienen pohdinnan ja punnitsemisen jälkeen: "Halu saada naisia". Eikäääää, niin mahtavaa.

Tikkutanssi

Pomppulinna ei pelittänyt

Keilatessa kivempaa

Miikas Angel's

Käsitöiden lumoissa

Kuinkas se ohjaaminen sitten menikään?

Aamu auringon sarasteessa suuntasimme jännitystä kihisten takaisin Onnelantien päiväkodille, jossa oli ensimmäisen varsinaisen ohjaamistyön aika. Keräännyimme odottelemaan koko luokkaa. Rehellisesti sanottuna, en oikeastaan tiedä jännittikö muita, mutta itseäni ainakin. En ole aiemmin lapsia ohjannut, ja kokemukseni lasten kanssa työskentelystä ovat muutenkin aika rajalliset. Satunnaisia, hyvin harvoja lapsevahtikeikkoja on kertynyt vuosikymmenien saatossa vain muutamia.

Olimme päättäneet tehdä jotakin käsillä sillä tila jonka valitsimme soveltui parhaiten tällaiseen puuhasteluun. Valitettavasti taisin jännittää sen verran etten muistanut varsinaisesta ohjaustilanteesta ottaa yhden ainuttakaan valokuvaa...
Ohjaamistilanne todisti sen mitä olen aina sanonutkin: Kokemus ja ikä eivät välttämättä kulje käsikädessä. Nuoremmat ryhmäni jäsenet vetivät esikoululaisten ohjaamisen todella hyvin, kun taas itselläni oli ongelma saada oma ryhmäni innostumaan, ja kokemattomuuteni esikouluikäisten ohjaamisessa kyllä näkyi. Kiva päivä kuitenkin oli. Olimme varustautuneet todella hyvin, ja siltä osin kaikki meni mainiosti. Aikaa koko ohjaamisen suunnitteluun olisi voinut olla hieman enemmän, mutta vain hieman.

Risto Räppääjä? 

 Teimme malliksi yhden Risto Räppääjä naamarin edellisiltana. Koulullamme oli tekemiseen oivallisesti sopivia kokonaan karheapintaisia pahvilautasia. Näihin oli siis helppo tehdä naama ja lisätä sivuihin vain kuminauhat. Ideana oli se että eskarilaiset voisivat tehdä jonkin hahmon Risto Räppääjä kirjasta tai luoda oman hahmonsa. Hienosti lapset suoriutuivat, mutta kuten sanoin en muistanut heidän teoksistaan ottaa valokuvia. Mutta tästä osoitteesta NUVAN14OKO eskariohjaus löydät opettajan Magestolla tekemän video koosteen koko päivästä.

Jonne Jodlaaja?

Päivän päätteeksi tietysti oli ohjaamisen kannalta tärkein osuus, eli purku. Meidän tuli miettiä + ja - omasta ohjaamisesta, ja valita valokuva joka kuvasi päivän fiiliksiä parhaiten. Valitsin itselleni siis valokuvat "APUA" ja "sydän kynttilä". Apua kuvasi alkupäivän fiiliksiä, ja lämpimänä hehkuva kynttilä sitä kuinka hyvä ja lämmin fiilis koko päivästä jäi. Nuo purkutilanteet ovat mielestäni todella mielenkiintoisia, kun on mahtava kuulla miten erilaisia ajatuksia jokin on toisissa herättänyt.