Sillisalaatti osa 1.

Tänään oli varsinainen sillisalaatti kulttuuriohjauksen päivä. Siis hyvällä tavalla. Yleensä käyttäessäni sanaa sillisalaatti olen aiemmin kuvannut jotakin negatiivista,sekavaa, sotkuista yms. mutta vaikka tämä päivä oli varsinainen sillisalaatti, oli se sitä mitä parhaimmassa muodossaan. Osa meistä ei koe kulttuuriohjausta omakseen, mikä on täysin ymmärrettävää, koska me ihmisethän olemme erilaisia. Opettajamme pyrki kuitekin mahdollisimman montaa erityylistä asiaa näyttämällä, auttaa jokaista meitä löytämään jonkin jutun joka saattaisi kolahtaa, ja alkaa tuntua silta ”omalta jutulta”.  Koska taas minulle oli jo koulua aloittaessa selvää, että kulttuuriohjaus on se mikä pääasiallisesti minua kiinnostaa, niin itse sain päivästä todella paljon irti. (Toim huom:En siis sano etteikö muut koulutuksen jutut ole minusta kiinnostavia, vaan tämä on se ehdoton ykkönen.)

Katsastimme netistä muutamia videoita, joidenka aiheuttamia ajatuksia / tuntemuksia meidän tuli katselun jälkeen kirjoittaa ylös.

Ensimmäisenä esitysvuorossa I've only just begun  musiikkivideo / lyhyt elokuva. Itselleni päällimmäisenä nousi mieleen seuraavat ajatukset: Erilaisuus herättää aina vastustusta. Uskonnollisten ja muiden ääriliikkeiden edustajat ovat yleensä aina pahimpia tuomitsijoita. Surullisuus valtasi mieleni siitä että miksei ihminen joka ei teollaan vahingoita muita, saisi olla oma itsensä? Homous ei ole rikos, ei sairaus, ei valinta.  

Seuraavaksi vuorossa oli Signmarkin Fighting, joka nostatti myöskin positiivisuudestaan huolimatta tunteita pinnalle, ja pienen kyynelkareen silmäkulmaan. Kyynelen poikainen johtui siitä että ihailin videosta huokuvaa positiivisuutta, ihmisiä jotka siinä esiintyivät, ja hieman häpeillen mietin kuinka helposti sitä aika ajoin itse luovuttaa, ja valittaa elämän pienistä hidasteista.

Kolmantena vuoroon tuli Kansalaiset feat. Medborgare: Olen suomalainen kappale. En ole pitkään aikaan, josko koskaan kuullut kauniimpaa naislaulajan ääntä kuin tuossa kappaleessa oli. Suomi on monikulttuurinen maa, ja ulkonäkö ei määritä kansalaisuutta. Oman hieman tunkkaisen ajatusmaailmani huomasin kun aluksi jotenkin tuntui oudolta katsoa selkeästi Lähi-Idän suunnalta tulevan nuoren neidon laulavan "olen suomalainen". Vaikka tunne pian katosikin, kun sen tunnistin, on tässä siis minulla selkeästi kasvamisen paikka. 

Näiden biisien jälkeen katsottiin oppilaiden toiveesta seuraava esitys: Meijän Puolue kampanja - Permu, Bulle / GG Caravan. Tätä ei kaiketi olisi tarvinnut laittaa tähän tehtävään, mutta minun on aivan pakko, koska biisi oli ehdottomasti päivän suosikki. Ihailin sitä pilkettä silmäkulmassa millä kappale oli tehty. Kaikki romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot luultavasti tuli siinä käytyä läpi, ja sellaisen loistavan asenteen kanssa että oksat pois. Respect.

Näiden jälkeen tutustuttiin vielä flasmobbeihin, vegetable orchestraan ja street artiin. Tähän liittämästäni osoitteesta löytyy muutamia muita street art teoksia kuin mitä tunnilla katsottiin  http://www.boredpanda.com/oakoak-street-art/ 

Tunnin päätteeksi meidän piti vielä miettiä mitä kauneus on: Olen joskus omassa pienessä päässäni asiaa miettinytkin. Miten minulta joskus salpaa hengen kun näen uskomattoman kauniin maiseman: aamun ensi kaste vihreällä lehdellä, kimaltaen kuin timantti, Vesijärven välke miljoonin pienin safiirein auringonpaisteessa... Minulle kauneus on jokaisessa arkipäivässä jotakin mikä hetkeksi saa tajuamaan että elämä on ihanaa. Jotain mikä liikuttaa, saa hetkeksi, edes pienen pieneksi pysähtymään, ihailemaan ja nauttimaan.