Sirkushuveja ja leipää (porkkanakakkuupas) senioreille

Kävimme ohjaamassa maanantaina 15.9. vuorostamme niitä senioreita Wanhassa Herrassa. Ryhmämme koostui veteraaneista, ja koska itse olin tutustunut jo senioreiden ohjaamiseen Monitoimikeskus Takataskussa, odotin tätäkin aivan innolla. Tietysti pientä jännitystä oli tässäkin havaittavissa, mutta ei suuressa määrin. Vaikka tehtävä pitikin tehdä ryhmänä, niin taisin ottaa aika paljon vetovastuuta tässä ohjaamisessa. Huomasin sen jo aiemmin, mutta kun mietin asiaa, ja asetin itseni luokkatovereideni asemaan, ajattelin että tällä kertaa annan itseni sen tehdä. Jos mietin itseäni 16 vuotiaana, olisi senioreiden ryhmän ohjaaminen tuntunut todella jännittävältä, enkä olisi itse siihen pystynyt. Täytyykin siis todella ihailla yhtä ryhmämme jäsentä, joka vetäisi jumppaosionsa todella hyvin, ja ilman minkäänlaista muistilappua. Todella hyvin meni.

Mitä me sitten teimme? Aiemmassa kirjoituksessani kerroin että ryhmältä oli tullut toive, että vetäisimme yhteislaulua ja tuolijumppaa. Mainitsin myöskin siinä että noilla toiveilla saa korkeintaan sulavasti 1/2 tunnin ohjelman vedettyä. Lisäksi tarjosimme aluksi kakkukahvit porukalle. Varasuunnitelmana oli "oululaiset murresanat", ja onneksi se oli matkassa, sillä aikaa meni palautteen antoineen tasan tunti.
1. Joimme aluksi kahvit ja hieman höpöttelimme niitä näitä.
2. Lauloimme yhteislaulut niin että olin tallentanut laulettavat kappaleet tietokoneelle, ja soitimme taustalla niitä, samalla kun lauloimme tulostamistamme papereista mukana. Emme laulaneet lauluja yhteen pötköön vaan otimme aluksi yhden, tunnin puolessa välissä yhden, ja lopuksi vielä yhden. Ehdimme laulaa Tapio Rautavaaran "Hummani hei", Esa Pakarisen "Lentävä Kalakukko" ja Juha Vainion "Käyn ahon laitaa" kappaleet.
3. Meillä oli jumppatuokio jonka ohjasimme niin että minä vedin alussa osion jossa heräsimme vasta aamulla sängystä, ja aloitimme päivän kasvojoogalla. Sitten nousimme ylös, keitimme puuroa, puimme, ja suuntasimme metsään. Toinen ryhmäläinen veti metsäosion. Ja lopuksi hartioiden taputtelut.
4. Meillä oli lähes puoli tuntia vielä aikaa noiden kahvitteluiden ja jumpan jälkeen, joten kaivoin esiin pussukan, josta jokainen sai nostaa yhden murresanan. Yhdessä sitten arvuuttelimme mitä sanatarkoitti, tai toiko se jollekin jotain muuta mieleen.
5. Lopuksi oli palautteen anto: Olin tulostanut laput joihin olin merkannut 1-3 arvosanat, 4:stä eri kategoriasta: Ohjaajien innostuneisuus, ammattimaisuus, ohjelman suunnittelu ja toteutus. Lisäksi olin laittnut kohdan muuta, johon sai laittaa esim. toiveita, jos joskus tulisimme uudestaan heitä ohjaamaan. Muuta kohtaan tuli pari "lisää" ja "tulkaa uudestaan" palautetta. Arvosanaksikin saimme 2,8 / 3 eli ei lainkaan pöllömmin.
Niin paljon oli kamaa kannettavana tuonne ohjaukseen että tää vanhus ei jaksanut enää kantaa kaikkea joten tyylillä mentiin taksin kyydillä...:)