Elippäs aika rankka viikko on takana. Maanantaina oli se senioriohjaus, tiistaina taas lähdettiin Evolle vaeltamaan, paluu oli keskiviikkona. Ja kun tuo vaeltaminen ei ole lainkaan minun juttuni, niin se söi naista rotan lailla. Sekin on hassua että niin paljon kuin sitä metsikössä rämpimistä vihaankin, niin silti reissu oli (kiitos ihanan luokkani) aivan mahtava. Oli upeaa huomata kuinka kaikki auttoivat toisiaan, ja kuinka hyvin toiset otettiin huomioon. No ehkäpä kirjoitan tuosta retkestä joku kerta enemmän tänne, ihan omana osionaan, nyt en jaksa, sillä kuviakaan en saa siitä, kun kännykkäni jossa kuvia on sanoi juuri sopimuksen irti. Itse ottamani valokuvat tallentuvat automaattisesti Skydriveen, mutta kaikki retken valokuvat olivat muiden ottamia, ja Whatsappissa jaettuja, sillä oman kännykkäni akku oli niin huono, ettei kestänyt paljon mitään. No mutta olihan tuolla alkujaarittelulla taas pointtikin: Niin paljon kuin vaeltaminen olikin syvältä suolesta, niin paljon taas kulttuuriohjaus oli minun juttuni. Meidän piti valita yksi kuva joka kuvasi tuntemuksiani koko kurssista, valitsin seuraavan:
Eli yksi kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa: Kuin kala vedessä. Niin kotoisaksi tunsin oloni näillä tunneilla. Viimeisenä päivänä kävimme kuuntelemassa Lahden kaupungin orkesterin kenraaliharjoituksia, ja vaikka tuon tyypin klassinen musiikki ei minua sykähdyttänyt, istuin silti salissa huomattavan paljon mieluummin kuin rämmin metsikössä. Lopuksi piti valita kuva joka kuvasti mielipidettäni opettajasta, ja kirjoittaa terveiset / palaute.
Olin hieman kuumeessa, joten en muista tarkalleen mitä opettajalle kirjoitin, toivottavasti jotakin edes suunnilleen järkevää. Kuva kertoo lämpimästä fiiliksestä joka minulle on tunneilta jäänyt, ja kuinka Johanna ohjaa meitä ryhmän ulkopuolelta seuraten, olemalla paikalla, mutta kuitenkin antaa ryhmän itse kehittyä.
Blogiasi oli taas kiva lukea. Kivasti osaat kirjata oman oppimisprosessisi ja tunnistat omat vahvuutesi ja kiinnostuksen kohteesi. Hieno homma!
VastaaPoista